Tämän ajanjakson aikana olemme pitäneet kolme jäsenkokousta, kaksi keskustelutilaisuutta ja kaksi jäsentapahtumaa. Olemme asettaneet ehdokkaita puoluekokoukseen, kommentoineet puolueen poliittisen ohjelman luonnosta, päättäneet antaa julkilausuman jalankulusta ja pyöräilystä, sekä tukea Koillis-Helsingistä tulevan eduskuntavaaliehdokkaan asettamista. Keskustelutilaisuuksissa meillä on ollut puhumassa kansanedustaja tulevaisuusvisioista ja apulaispormestari Koillis-Helsingin kaupunkikehityksestä.

Paljon toimintaa, jota tekemässä on ollut tiivis mutta aktiivinen joukko Malmin demareiden johtokunnan jäseniä. Tukea olemme saaneet myös muilta jäseniltämme, jotka ovat osallistuneet tilaisuuksiin ja tuoneet näkökulmiaan keskusteluun. Paljon teemme myös yhdessä naapuriosastojen kanssa, ja Helsingin piirin työntekijät ovat myös jatkuvasti tukemassa toimintaamme.

Muiden tuki onkin ollut tärkeä osa puolueosaston puheenjohtajan saappaiden täyttämisessä. On ihmisiä, jotka tuntevat käytänteitä, ottavat osan viikottaisesta työstä tehtäväkseen, ja tuovat omaa innostustaan tekemiseen. Malmin demareiden alkuvuosi olisi ollut hyvin erilainen ilman näitä laajoja tukijoukkoja. Tämä on ehkä itsestäänselvyys, mutta haluan sen kirjoittaa tänne näkyviin. Muistiin itselleni, ja kunniaksi heille jotka sen ansaitsevat.

Kevään kohokohdat – eli ne hetket jotka tuovat energiaa ja mielekkyyttä tähän tehtävään

Lähdin Malmin demareiden toimintaan mukaan ennen kaikkea halusta vaikuttaa oman lähiympäristöni asiohin. Siksi tämän kevään kohohdat poliittisesti ovat molemmat osuneet viikon sisään.

Datakeskukset koillis-Helsingissä

Maanantaina järjestimme keskustelutilaisuuden, johon saimme vieraaksi demareiden kaupunkiympäristön apulaispormestari Johanna Laisaaren. Olimme valmistelleet tilaisuuteen keskustelunaiheita yhdessä Koillis-Helsingin demareiden kanssa, ja yksi aiheista oli Malmin energiakortteleiden kaavaluonnos, jossa alueelle suunnitellaan datakeskusta.

Oma suhtautumiseni kansainvälisten sijoittajien/teknoyritysten datakeskusten rakentamiseen on lievästi sanottuna kriittinen. Tällä kertaa lähestyimme asiaa kuitenkin neutraalimmin, haluten ennen kaikkea lisää tietoa kaupungin suunnitelmista. Malmin energiakortteleille kaavoitettu datakeskus on paljon suurempi kuin kaavan laadintavaiheessa suunniteltu biopolttolaitos, ja alueen asukkaiden keskuudessa on ollut huolia siitä, miten alkuperäinen ympäristövaikutusten arviointi soveltuu suunnitellulle datakeskukselle. Lisäksi kysymyksiä oli vedenkäyttöön ja sähköverkon kuormitukseen liittyen, sekä kaukolämmön tuotantoon.

Datakeskukset nousivatkin keskustelutilaisuudessa pääosaan, ja huomasimme että aihe on paikallisille tärkeä. Oli hienoa olla mukana järjestämässä tilaisuutta, jossa paikalliset aktiivit pääsivät käymään sivistynyttä dialogia apulaispormestarin kanssa. Tämä on hyvä pohja jatkaa keskustelua ja vaikuttamistyötä asian tiimoilta. Datakeskukset vaikuttavat olevan vahvasti kaupungin agendalla, joten tuskinpa kaavat tämän keskustelun pohjalta vielä muuttuvat.

Vappu

Perjantaina koitti vappu. Malmin, Koillis-Helsingin ja Tapanilan demariosastoilla on perinteenä käydä vierailulla Malmin hautausmaalla olevalla Vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden muistopatsaalla. Patsas on pystytetty vuonna 1943 kaikkien Helsingin seudulla vuoden 1918 sisällissodassa kuolleiden punaisten muistoksi.

Omalla demariudellani ei ole syviä historiallisia juuria, eikä sosialidemokratian aatehistoria ole tuttua. Tästä syystä puolueen monet traditiot ovat olleet minulle pitkään vieraita. Tänä vuonna huomasin kuitenkin jo odottavani perinteistä vappuvierailua. Ehkä kyse on traditioiden tuomasta turvasta, kun maailma on menossa hullumpaan ja epävarmempaan suuntaan.

Ehkä kyse on myös siitä, että tajuan koko ajan paremmin, miten vaikeaa vakaumuksensa puolesta toimiminen on.

• Se on vaikeaa arjen pienissä asioissa, kun huomaa jälleen kerran ostaneensa kaupasta ruokaa, jonka tietää aiheuttavan pahaa itselleen, ympäristölle ja tuotantoeläimille.
• Se on vaikeaa poliittisessa järjestössä, tai missä tahansa yhteisössä, kun on helpompaa olla hiljaa kuin asettua konfliktiin eri mieltä olevien kanssa.
• Se on vaikeaa, kun yhden ihmisen mitättömyys suuressa kuvassa tarjoaa helpon perustelun toimimattomuudelle.

Tänä vappuna saimme muistopatsaalle juhlapuhujaksi kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natrin. Hänen puheensa on julkaistu koillisen osastojen kotisivuilla, lainaan tähän vain yhden ajatuksen hänen puheestaan:

“Suomessa on paljon hyvää jolle rakentaa, jota ei saa rikkoa. Uusia tapoja tulee, mutta aatetta tarvitaan tänään kuten yli sadan vuoden aikana.“

Vappu oli tänä vuonna minullekin perinteiden ja aatteen juhla. Pian edessä on kesä, ja kesän jälkeen alkaa politiikassa valmistautuminen ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Toivottavasti edessä on uusia voimaantumisen hetkiä, sillä tämä viikko osoitti niiden tärkeyden.

Blogit ja hidas ajattelu

Luin JA Westenbergin tekstin The Case for Blogging in the Ruins, jossa hän kannustaa ihmisiä pitämään blogia. Westenbergin argumentti on, että blogimuoto mahdollistaa hitaan ajatusten rakentamisen, jossa pääpaino ei ole lukijan huomion kiinnittämisessä ja ylläpitämisessä. Blogia voi kirjoittaa lukijalle, joka on varta vasten päättänyt tulla lukemaan blogin aiheesta.

Westerberg ajattelee myös, että blogi on parhaimmillaan hidasta ajattelua. Asioita voi pohtia monelta kantilta, epävarmana lopputulemasta. Vanhoihin aiheisiin voi palata uudestaan, kun oma ajattelu on kehittynyt. Hän toteaa, että sosiaalisessa mediassa tällainen hidas ajattelu ei onnistu, vaan alustan logiikka tylpistää kaiken mustavalkoisiksi mielipiteiksi.

Suosittelen lukemaan Westenbergin kirjoituksen kokonaisuudessaan. Nostan tähän vielä yhden hänen ajatuksistaan, nimittäin pitkäkestoisen blogin tunnusmerkit:

• rajattu näkökulma laajan aiheen sijaan
• ajatusten hidas rakentaminen ja vanhoihin kirjoituksiin palaaminen
• kohderyhmä, jolla olettaa olevan ennakkotietoja aiheesta
• oma osoitteensa, joka ei ole sidottu tiettyyn alustaan
• kirjoittaja hyväksyy, ettei bloggaamalla saavuta viraalisuosiota

Kirjoittaminen on minulle hyvä tapa jäsentää ajatuksiani, mutten ole vuosiin tehnyt sitä systemaattisesti blogimuodossa, enkä koskaan Westenbergin kuvaamalla tavalla. Hänen tekstinsä lukeminen herätti kuitenkin mielihalun aloittaa blogi, jos keksisin sille hyvän aiheen.

Uusi luottamustoimi ja politiikan kiemurat

Vuodenvaihteessa aloitin uudessa luottamustoimessa, kun kauteni Malmin sosialidemokraatit ry:n puheenjohtajana alkoi. Vaikka minulla on vuosien kokemus erinäisten järjestöiden hallitustehtävistä ja puheenjohtajanakin toimimisesta, tämä tehtävä jännittää ja mietityttää ihan eri tavalla. Syitä on monia, joista konkreettisin on edellisen puheenjohtajamme jäljiltä korkealle asetettu rima. Malmin demarit on tällä hetkellä aktiivinen ja jäsenmäärältään kasvava SDP:n puolueosasto – mistä kiitos kuuluu pitkälti edelliselle pj:llemme. En halua hänen tekemänsä kovan työn tulosten valuvan hukkaan omalla puheenjohtajakaudellani, mikä asettaa paineita tekemiselle.

Tämän blogin synnyn kannalta keskeisempää on kuitenkin se, että puheenjohtajana toimimisessa minua jännittää erityisesti siihen liittyvät (paikallis)politiikan kiemurat. Olen ollut Malmin demareiden toiminnassa mukana vasta muutaman vuoden, ja suurin osa työstäni on liittynyt paikalisiin asioihin, kuten toritapahtumien järjestämiseen tai kaavalausuntojen laadintaan. Puolueosaston puheenjohtajana olen kuitenkin myös johtamassa osastomme poliittista työtä Helsingin demaripiirin sisällä erityisesti ja puolueessa yleisesti. Tämä on itselleni hyppy syvään päätyyn, johon aiemmat ei-poliittisten järjestöjen puheenjohtajan tehtäväni eivät ole minua valmistaneet.

En tietenkään ole yksin vastuussa järjestömme poliittisesta työstä. Malmin demareilla on aktiivinen johtokunta, jossa myös entinen puheenjohtajamme vaikuttaa edelleen. Mutta koska kirjoittaminen on minulle hyvä tapa jäsentää ja kehittää ajatteluani, ajattelin että tämä edessäni oleva poliittisen järjestön puheenjohtajuuteen opettelu ja kasvaminen olisi hyvä aihe blogille.

Lähiöpolitiikkaa – blogi paikallispolitiikan tekemisestä

Kuten alussa totesin, tämä blogi tulee käsittelemään ajatuksiani ja kokemuksiani Malmin demareiden puheenjohtajana toimimisesta. Kirjoituksissani pyrin sekä kuvaamaan poliittisen paikallisjärjestön arkea että kehittämään omaa ymmärrystäni siitä, miten tehdään vaikuttavaa sosialidemokraattista paikallispolitiikkaa. Miten tuottaa merkityksellisiä tapahtumia paikallisille asukkaille ja tuoda heidän ääntään kuuluviin oikeudenmukaisen kaupungin rakentamisessa? Miten ensin muodostaa järjestömme kanta esimerkiksi Malmin energiakorttelin kaavaan ja sitten edistää kantamme huomioimista kaavoitusprosessin edetessä?

Entä kuinka paljon meidän on oltava mukana laajemmassa vaikuttamisessa? Tänä vuonna järjestetään SDP:n puoluekokous ja sen yhteydessä uudistetaan puolueen poliittinen ohjelma. Myös Helsingin piiri päivittää poliittista ohjelmaansa, ja vuoden 2027 eduskuntavaaleihin valmistautuminenkin alkaa jo tänä vuonna. Mikä on paikallisjärjestömme rooli näissä laajemmissa tapahtumissa?

Pyrin päivittämään blogia kerran viikossa, mutta tahtiin vaikuttaa varmasti paljon myös se, miten aktiivinen vaihe järjestömme toiminnassa sattuu olemaan. Tervetuloa lukemaan!